Tuloerot ovat oikeudenmukaisia (Osa 2/2)

Tuloerot herättävät tunteita, koska toisilla on niin paljon enemmän kuin toisilla. Oikeudenmukaisuuden nimissä on räikeästi väärin, kun Matti huristelee Porschellaan siinä missä Liisa taistelee toimeentulostaan. Oikeudenmukaisuutta ei kuitenkaan tulisi arvioida vain elämänkohtaloiden kautta. Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, faktojen takana on monenlaisia tarinoita. Otetaanpa kuitenkin tavoitteeksi tasainen tulonjako, ihan oikeudenmukaisuuden nimissä. Kyllä sekin onnistuu. Rakennetaan sellainen talous, jossa aivan kaikkea mahdollista tekemistämme kontrolloidaan valtion toimesta äärimmäisen tarkasti. Näin varmistamme sen, että kukaan ei pääse nousemaan toisen yläpuolelle. Toisaalta näin varmistamme myös sen, että kukaan ei pääse tippumaan kelkasta. Virkamiesarmeija tulisi melkoisen kalliiksi ja yksilönvapaus olisi täysin vieras käsite. Pääsisimme nauttimaan ehdottomasta ja täydellisestä kontrollista. Kaikki tienaisivat yhtä paljon, joten kaikki olisi ihan hyvin? Voimme myös antaa ihmisten käyttää lahjojaan, aikaansa ja muita resurssejaan tahtomallaan tavalla ja tämän jälkeen tasoittaa tuloerot veroilla ja tulonsiirroilla. Tämä olisi hiukan rennompi reitti taloudelliseen oikeudenmukaisuuteen. Riippumatta siitä, mitä saavutat tai teet, lopulta kaikki tasataan verojen ja tulonsiirtojen avulla. Lopputuloksen kannalta yksilön toimilla ei olisi siis mitään merkitystä. Kenelläkään ei olisi taloudellista vastuuta omasta elämästään. Valintojamme ohjaisi tieto siitä, että verojen ja tulonsiirtojen jälkeen jokaisella olisi kuitenkin lopulta aivan yhtä paljon. Tällaisessa yhteiskunnassa ei ainakaan olisi paljon jaettavaa. Tuskin pyhimyksiä sentään niin paljon riittäisi, että he vastikkeettomasti itse siitä hyötymättä elättäisivät puoli valtakuntaa ja loisivat ympärilleen hyvinvointia. Tuloerojen tasoittaminen vaatisi oikeastaan jokaiselle henkilökohtaisesti räätälöityä verotusta ja tulonsiirtoja. Vain tällä tavoin voitaisiin huomioida kunkin ansiot suhteessa yksilöllisiin elämäntilanteisiin. Tällainen järjestelmä vaatisi erittäin vahvaa valtion ohjausta ja kontrollia jokaisen yksilön elämässä. Lopulta täydellinen oikeus kuitenkin koittaisi. Älykkäät, sosiaalisesti lahjakkaat, kauniit ja komeat tai muuten geneettisesti etuoikeutetut saataisiin vihdoinkin reilusti samalle viivalle meidän tavallisten kuolevaisten kanssa. Ulkonäkö, tunneäly, älykkyysosamäärä, ehjä lapsuus ja sosiaaliset taidot voitaisiin tasoittaa korkeammalla veroprosentilla ja tulonsiirroilla. Valtio kohtelisi ihmisiä eriarvoisesti esim. sukupuoleen, perhetaustaan tai geneettisiin ominaisuuksiin perustuen. Jokaisenhan pitää oikeudenmukaisuuden nimissä olla samalla viivalla? Elämä on monella tapaa rajallista. Jotkut saattavat onnekkuuttaan ansaita kohtuuttomasti ja joillekin on vain annettu aika huonot kortit. Meidän tehtävämme ei ole ottaa onnekkailta, vaan auttaa onnettomia. Valinta yksilönvapauden ja valtiokontrollin välillä on ainakin minulle aika helppo tehdä. Vapaan ihmisen mahdollisuudet ovat aivan rajattomat. Kun meissä oleva potentiaali pääsee irti, syntyy yrityksiä, työpaikkoja, hyvinvointia ja kaikilla on parempi olla. Herkästi siinä rytinässä on moni ansainnutkin aika mukavasti. Oikeus tehdä vapaasti valintoja on upea oikeus. Suurin tuloero taitaa olla se ero, joka on hyödyntämättömän inhimillisen potentiaalin ja hyödynnetyn potentiaalin välissä. Tuota hyödyntämätöntä potentiaalia taitaa aika paljon sittenkin olla, itse kussakin meissä. Raha on tietysti vain yksi mittari. Eikä varmasti se kaikkein tärkein. Uskon, että meidän omilla valinnoillamme on lopulta tuloihimme paljon suurempi vaikutus kuin poliitikoilla. Kuten Les Brown sanoo: ”It’s YOU!” Lue myös Villen kirjoituksen ensimmäinen osa tästä.