Kuka tarvitsee apua?

Totuus on, että hyvin suuri osa kärsimyksestämme johtuu vastuuttomuudesta. Näin on asia ainakin länsimaissa. Syyllinen löytyy, kun vain katsoo peiliin. Omat valinnat ja päätökset ovat johtaneet joihinkin hyviin tuloksiin ja toisaalta myös moniin epäonnistumisiin. Koulut jäävät kesken, tehdään rikoksia, ollaan laiskoja, tuhlataan kaikki rahat, käytetään runsaasti alkoholia, syödään rasvaista ruokaa ja sokeria eikä yksinkertaisesti hoideta omia asioitamme. Lopputulos on yllättäen huono. Tämä on kylmä totuus ja lasku siitä on suuri. Valinnoilla on seurauksensa. Laiskuus ja juopottelu johtavat köyhyyteen. Mutta joillekin on vain heitetty huono arpa. Kumpaa autat rahallisesti mieluummin: kaljaan rahansa käyttänyttä rantojen miestä vai Afrikassa nälkää näkevää viatonta lasta? Maailmanlaajuisella mittaristolla arvioiden köyhyys on vastuullisella elämällä vältettävissä lähes jokaisella länsimaalaisella. Moni kolmannen maailman edustaja ottaisi riemusta kiljuen vastaan länsimaista hanttihommaa. Meidän köyhiltämme löytyvät televisiot, autot ja astianpesukoneet. Luulenpa, että muinaiset kuninkaat olisivat suorastaan kateellisia nähdessään nykyajan suomalaisten köyhien laitteet laajakuvatelevisioineen. En kiistä, etteikö asiat olisi monilla tosi huonosti myös nykyajan Suomessa. Eikä edes Suomessa huono osa ole aina ollut omaa syytä. Toisaalta totuus on, että monilla huono-osaisista suomalaisista oli aikanaan vähintäänkin mahdollisuus tehdä vastuullisia valintoja omasta paremmasta huomisestaan. Kuivuuden keskellä riutuva afrikkalaislapsi ansaitsee apua ennemmin kuin lähes kukaan suomalainen. Me suomalaiset emme kuitenkaan ole kovin anteliasta kansaa. Annamme hyväntekeväisyyteen varsin maltillisia summia rahoistamme ja kehitysapuun menee 0,56 % bruttokansantulosta. Mutta eihän meidän tarvitse antaa auttaaksemme, koska me maksamme paljon veroja? Samalla mainostamme hyvinvointiyhteiskuntaamme välittävänä ja kerromme, kuinka meillä ei heikkoja jätetä. Meillä ei jätetä heikkoja, mutta ei meillä jätetä vastuuttomiakaan. Ja jokainen muuten osallistuu talkoisiin. Jos joku ansaitsee apumme, niin kehitysmaalainen, joka taistelee elämästään eurolla päivässä. Kehitysmaat ovat täynnä miljoonia ihmisiä, jotka eivät ole osaansa valinneet. Länsimaiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat täynnä miljoonia ihmisiä, jotka ovat osansa valinneet ja valitettavasti moni on valinnut huononkin osan. Meidän tulisi hoitaa omat asiamme ja ottaa vastuu elämästämme. Ihan oikeasti. Silloin voimme auttaa myös niitä, joilla ei oikeasti koskaan ole ollut mitään mahdollisuuksia tehdä hyviä valintoja. Sinulla tuo mahdollisuus hyviin valintoihin on. Elä sen mukaan.